Siirry sisältöön

Dave Grohl

Wikipediasta
Dave Grohl
Dave Grohl esiintymässä Tenacious D:n kanssa 2011.
Dave Grohl esiintymässä Tenacious D:n kanssa 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt14. tammikuuta 1969 (ikä 57)
Muusikko
Taiteilijanimi Dave Grohl
Davy Grolton
Dale Nixon
Late!
Dr. G
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1986–
Tyylilajit Rock
Alternative rock
Grunge
Soittimet Rummut
Laulu
Kitara
Basso
Piano
Yhtyeet Freak Baby
Mission Imbossible
Dain Bramage
Scream
Nirvana
Late!
Foo Fighters
Probot
Them Crooked Vultures
Aiheesta muualla
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

David Eric ”Dave” Grohl (s. 14. tammikuuta 1969 Warren, Ohio)[1] on yhdysvaltalainen rockmuusikko, laulaja-lauluntekijä, tuottaja ja elokuvaohjaaja.

Kun suositun grunge-yhtye Nirvanan rumpali Chad Channing erotettiin yhtyeestä vuonna 1990, Grohl tuli hänen tilalleen. Grohl oli Nirvanan rumpalina yhtyeen suosion huippuvuosina, kunnes yhtye hajosi vuonna 1994 Kurt Cobainin kuoleman jälkeen. Samana vuonna Grohl työsti sooloprojektiaan, josta myöhemmin kehittyi Foo Fighters[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syntynyt 14. tammikuuta 1969, Grohl kasvoi Washington D.C:ssä ja opetteli itse soittamaan rumpuja ja kitaraa kuunnellen raskaan rockin nimiä kuten Led Zeppelin, Kiss, Motörhead ja Black Sabbath sekä punk-yhtyeitä kuten Black Flag, Germs, Bad Brains ja protopunk yhtye The Stooges.[3]

Teini-iässä hän liittyi punk-yhtyeisiin kuten Freak Baby, Mission Impossible, kunnes hän liittyi ensimmäiseen vakavaan yhtyeeseensä, hardcore punk-bändiin Scream. Hän pääsi Scream yhtyeen mukana kiertämään maailmaa rumpalina.[3][4]

Scream

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scream oli jo levyttänyt kolme albumia ja vakiinnuttanut paikkansa Yhdysvaltojen hardcore punkin skenessä, kun Dave Grohl liittyi yhtyeeseen. Hänen ensiesiintyminen Screamin levyllä tapahtui vuoden 1988 LP:llä No More Censorship, jonka julkaisi Washington D.C:n reggae-levymerkki RAS Records pyrkiessään laajentamaan rockin puolelle. Maaliskuussa 1988 Hollannissa tallennettu keikka julkaistiin nimellä Live! At Van Hall Amsterdam.[4]

Palattuaan kiertueelta Yhdysvaltoihin Scream alkoi työstää viidettä studioalbumiaan, mutta yhtyeen sisäiset jännitteet alkoivat kasvaa, ja ennen vuoden 1990 loppua bändi hajosi.[4]

Nirvana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Scream hajosi 1980-luvun lopulla, Grohl muutti Seattleen ja haki vähän tunnettuun bändiin, jolla oli vapaa rumpalin paikka — Nirvanaan. Heti Grohlin liityttyä yhtyeeseen loppuvuodesta 1990, Nirvanan johtohahmo Kurt Cobain esitteli yhtyeelle uudet kappaleet, jotka tulisivat ilmestymään yhtyeen suuren levy-yhtiön debyyttialbumilla, vuoden 1991 klassikolla Nevermind.[3] Samoihin aikoihin Grohl myös ehti kirjoittaa ja äänittää useita demoja (soittaen kaikki instrumentit ja laulaen itse), jotka julkaistiin myöhemmin nimellä Pocketwatch.[3]

Nevermind nosti Nirvanan välittömästi rockin superstaroiksi, ja Grohl herätti huomiota voimakkaalla rumpalointityylillään. Yhtyeen seuraavan albumin, vuoden 1993 In Uteron, sessioissa Grohl sai myös osallistua säveltämiseen: hänelle myönnettiin sävellyskrediitti kappaleesta "Scentless Apprentice", ja yhtye äänitti myös hänen säveltämän "Marigold" kappaleen, joka julkaistiin "All Apologies" -singlen B-puolena. Hän oli myös mukana yhtyeen akustisella, MTV Unplugged in New York - albumilla.[3]

Dave Grohl

The Foo Fighters

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurt Cobainin laajasti uutisoitu itsemurha huhtikuussa 1994 lopetti Nirvanan välittömästi. Grohl alkoi pian tehdä töitä muiden muusikoiden kanssa. Hän soitti rumpuja The Minutemen yhtyeen basistin Mike Wattin sooloalbumille Ball-Hog or Tugboat? ja myös säestämällä Tom Pettyä Saturday Night Live -TV ohjelmassa.[4] Myöhemmin samana vuonna Grohl kaivoi esiin Pocketwatch-demon kappaleitaan ja alkoi kirjoittaa ja äänittää uusia, jälleen kerran soittaen kaikki instrumentit itse. Hän ei aluksi tiennyt, julkaistaisiinko kappaleita koskaan, mutta päätti lopulta julkaista ne nimellä Foo Fighters.[3]

Hän muodosti nopeasti yhtyeen, johon kuuluivat ex-Germs/Nirvana-kitaristi Pat Smear sekä entiset Sunny Day Real Estate -jäsenet William Goldsmith (rummut) ja Nate Mendel (basso), ja Grohl jätti yllättäen rumpalin roolin taakseen keskittyen laulajan tehtäviin. Bändin omaa nimeä kantanut debyyttialbumi vuodelta 1995 nousi hitiksi, ja sen soundi muistutti Grohlin edellistä Nirvana yhtyettä: aggressiivista punkrockia yhdistettynä melodisiin, keskitempoisiin pop/rock-kappaleisiin.[3]

Yhtyeen kokoonpano vakiintui, kun entinen Alanis Morissetten rumpali Taylor Hawkins liittyi mukaan. Bändin fanikunta kasvoi mös jokaisen uuden julkaisun myötä. Vuoden 1997 The Colour and the Shape oli ensimmäinen aidosti yhteistyössä tehty Foo Fighters -albumi ja kansainvälinen menestys; kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt There Is Nothing Left to Lose sai laajaa ylistystä ja teki entistä selvemmäksi eron Grohlin nykyisen roolin ja hänen menneisyytensä Nirvanan rumpalina välillä.[3]

Vuonna 2000 Grohl soitti rumpuja metallilegenda Tony Iommin omalla sooloalbumilla. Vuoden 2001 alussa Foo Fighters julkaisi verkkosivullaan uuden kappaleen "The One" faniensa iloksi. Myöhemmin samana vuonna menneisyys kuitenkin palasi kummittelemaan: Kurt Cobainin leski ja mediassa näkyvä hahmo Courtney Love haastoi Grohlin ja Nirvanan basistin Krist Novoselicin ja Universal Music Groupin oikeuteen Nirvanan master-nauhojen hallinnasta. Oikeusprosessi kesti lähes kaksi vuotta ja sen aikana Grohl riitaantui vaikeasti Cobainin lesken kanssa.[3]

Dave Grohl

Vuonna 2002 Foo Fighters esiintyi talviolympialaisissa, ja Grohl yllätti jälleen liittymällä kiertuerumpaliksi vaihtoehtorock-yhtyeeseen Queens of the Stone Age. Hän soitti bändin kanssa koko kesän ja osallistui myös heidän läpimurtoalbuminsa Songs for the Deaf äänityksiin, joka julkaistiin elokuussa.[3]

Foo Fightersin albumi One by One ilmestyi lokakuussa ja synnytti välittömästi useita hittejä, joihin kaikkiin liittyi Grohlin ohjaamia, tyypillisesti humoristisia musiikkivideoita. Courtney Loven kanssa käyty Nirvana-oikeusjuttu ratkaistiin lopulta, ja vuoden 2002 lopussa julkaistiin Nirvanan kokoelmalevy, sekä ennenjulkaisematon Nirvana kappale "You Know You're Right"[3]

Keväällä 2003 Grohl, Hawkins ja muu Foo Fighters -kokoonpano lähtivät laajalle One by One -kiertueelle, jonka jälkeen Grohl soitti rumpuja goottilegenda Killing Joke:n nimikkoalbumilla.[5] Sen lisäksi hän päätti tehdä Probot-nimellä vuonna 2004 albumin jolla hän soitti kaikki instrumentit, sekä sävelsi sen kappaleet. Probot levyllä vierailee useita laulajia, esimerkiksi Motörheadin johtohahmo Lemmy Kilmister. Foo Fightersin seuraava albumi, vuoden 2005 In Your Honor, jäi niukasti Billboardin albumilistan ykkössijasta.[3]

Grohl vieraili myös huumori-yhtye Tenacious D:n levyillä soittamassa rumpuja ja kitaraa. Grohl esiintyi myös vuoden 2006 elokuvassa Tenacious D: Maailman paras rokkibändi ja lauloi ”Beelzeboss”-kappaleessa elokuvan soundtrackilla. Vuonna 2006 julkaistiin Foo Fightersin livealbumi Skin and Bones, ja seuraavana vuonna yhtye julkaisi kaksitoista monimuotoista rockkappaletta sisältävän albumin Echoes, Silence, Patience & Grace. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi bändin ensimmäinen kokoelma, Greatest Hits, ja Grohl käynnisti uuden superyhtyeensä Them Crooked Vulturesin, jossa soittivat myös Queens of the Stone Agen laulaja Josh Homme ja Led Zeppelinin basisti John Paul Jones.[3]

Foo Fighters palasi yhteen vuoden 2011 albumilla Wasting Light, jonka tuotti Nirvanan vanha tuottaja Butch Vig ja jolla myös kitaristi Pat Smear teki virallisen paluunsa — hän ei ollut esiintynyt yhtyeen levyillä vuoden 1997 jälkeen. Wasting Light osoittautui suureksi menestykseksi: se debytoi Billboardin listaykkösenä, myi kultaa Yhdysvalloissa ja toi bändille neljä Grammy-palkintoa. Albumin myötä Foo Fighters julkaisi myös Medium Rare -nimisen rajoitetun kokoelman covereita Record Store Dayn kunniaksi ja yhtyeen urasta kertovan dokumenttielokuvan Back and Forth. Yhtye jatkoi Wasting Light -kiertuetta vuoteen 2012 asti.[3]

Dave Grohl

Vuonna 2012 Foo Fighters ilmoitti jäävänsä tauolle, ja Grohl palasi välittömästi Queens of the Stone Agen riveihin, soittaen rumpuja heidän vuoden 2013 albumillaan ...Like Clockwork. Hän myös ryhtyi ohjaamaan dokumenttielokuvaa legendaarisesta Los Angelesin äänitysstudiosta Sound City. Elokuva sai ensi-iltansa vuoden 2013 alussa ja sai myönteisiä arvosteluja. Sen ohella julkaistiin myös soundtrack, Sound City: Real to Reel, jolla Grohl soitti yhdessä useiden Sound City -veteraanien sekä Paul McCartneyn kanssa.[3]

Pian julkaisun jälkeen Foo Fighters ilmoitti tauon päättyneen ja uuden albumin olevan työn alla.[3] Kahden Foo Fighters -albumin, vuoden 2014 Sonic Highwaysin ja vuoden 2017 Concrete and Goldin, jälkeen Grohl teki dokumentin, joka omistettiin soittamisen ilolle. Elokuva, nimeltään Play, julkaistiin vuonna 2018, ja sen mukana tuli soundtrack, joka sisälsi 22-minuuttisen kappaleen, jossa Grohl soitti kaikkia instrumentteja itse.[3] Grohlin omaelämäkerta kirja Tositarinoita ilmestyi 2021 Bazar-kustannuksen kautta.[6]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1994 Dave Grohl meni naimisiin Jennifer Leigh Youngbloodin, Michiganin Grosse Pointesta kotoisin olevan valokuvaajan, kanssa. He erosivat joulukuussa 1996, mutta palasivat yhtyeen ja avioituivat virallisesti vuonna 1997; Grohl myönsi olleensa uskoton.[7] Avioeron jälkeen Grohl seurusteli lyhyesti lumilautailija Tina Basichin kanssa, mutta Basich päätti suhteen saatuaan tietää Grohlin uskottomuudesta. Vuosina 1999–2001 Grohl seurusteli entisen Hole-basistin Melissa Auf der Maurin kanssa.[8][9]

Vuonna 2003 Grohl meni naimisiin Jordyn Blumin kanssa; he olivat tavanneet Sunset Marquis -hotellin Whiskey Barissa Länsi-Hollywoodissa, Kaliforniassa. Pariskunta asuu Los Angelesissa ja heillä on kolme tytärtä, syntyneet vuosina 2006, 2009 ja 2014. Syyskuussa 2024 Grohl ilmoitti saaneensa avioliittonsa ulkopuolella syntyneen tyttären ja pyysi perheeltään anteeksi. Maaliskuussa 2025 uutisoitiin, että Blum oli valmis antamaan Grohlille anteeksi ja pari työskenteli avioliittonsa pelastamiseksi.[10][11]

Mielipiteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dave Grohl tuki Barack Obaman vuoden 2012 presidentinvaalikampanjaa ja esitti kappaleen "My Hero" demokraattisen puolueen kansalliskokouksessa Charlottessa, Pohjois-Carolinassa samana vuonna.[12] Foo Fighters tuki Joe Bidenin vuoden 2020 presidentinvaalikampanjaa ja esiintyi Celebrating America -konsertissa Bidenin virkaanastujaisten yhteydessä vuonna 2021.[13]Vuonna 2018 Grohl sanoi, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump "vaikuttaa valtavalta kusipäältä".[14] Vuonna 2024 Grohl ilmoitti tukevansa presidenttiehdokas Kamala Harrisia ja luovuttavansa "My Hero" kappaleen rojaltit Kamala Harrisin vaalikampanjalle.[15]

Grohl on käyttänyt White Knot -nauhaa, joka symboloi tukea samaa sukupuolta olevien avioliitoille, useissa tapahtumissa. Kun häneltä kysyttiin nauhan merkityksestä, hän vastasi: "Uskon rakkauteen, uskon tasa-arvoon ja uskon avioliiton tasa-arvoon." [16] Grohlin HLBTQ-oikeuksien puolustaminen juontaa juurensa 1990-luvun alkuun, jolloin Nirvana esiintyi hyväntekeväisyyskonsertissa kerätäkseen varoja Oregonin äänestysaloitetta nro 9 vastaan – laki olisi kieltänyt viranomaisia edistämästä tai tukemasta homoseksuaalisuutta.[17] Grohl on osallistunut myös mielenosoituksiin, joissa hän on vastustanut Westboron baptistikirkkoa, heidän homofoobisen kantojensa vuoksi.[18]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ David Grohl Drummerworld.com. Viitattu 3.8. 2011. (englanniksi)
  2. ↑ Rumba uutiset rumba.fi.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Dave Grohl Songs, Albums, Reviews, Bio & More ... AllMusic. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Scream Songs, Albums, Reviews, Bio & More | Al... AllMusic. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Hämäläinen, Jyrki "Spider": Killing Joke: Are You Receiving? s. 162. Milton Keynes: New Haven Publishing. ISBN 978-1912587407 (englanniksi)
  6. ↑ Samuel Järvinen: Foo Fightersin Dave Grohl julkaisee omaelämäkertansa ”Tositarinoita” marraskuussa: tilaa kirja ennakkoon kaaoszine.fi. 12.10.2021. Viitattu 12.10.2021.
  7. ↑ Keith Cameron: 'I've never gotten off on chaos' The Guardian. 14.9.2007. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Dave Grohl’s ex wrote about his infidelity decades before baby scandal The Independent. 11.9.2024. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Melissa Auf der Maur Recalls 'Beautiful Love Affair' with Dave Grohl — and Why They Broke Up People.com. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
  10. ↑ Dave Grohl’s wife ‘makes decision about their future’ after his cheating scandal The Independent. 27.3.2025. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Dave Grohl reportedly hired divorce lawyer before cheating bombshell NZ Herald. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
  12. ↑ Nick Levine: Foo Fighters dedicate 'My Hero' to President Obama at Democratic National Convention NME. 7.9.2012. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
  13. ↑ Matthew Ismael Ruiz: Watch Foo Fighters Perform “Times Like These” at Biden Inauguration Event Pitchfork. 21.1.2021. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
  14. ↑ Daniel Kreps: Dave Grohl: Trump 'Seems Like a Massive Jerk' Rolling Stone. 28.4.2018. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
  15. ↑ Foo Fighters Donate ‘My Hero’ Royalties to Kamala Harris’ Campaign After Donald Trump Uses Song at Rally People.com. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
  16. ↑ Foo Fighters' Dave Grohl: White Knot for Gay Marriage E! Online. 7.2.2009. Viitattu 10.11.2025.
  17. ↑ Eugene Register-Guard - Google-uutisarkistohaku news.google.com. Viitattu 10.11.2025.
  18. ↑ Sharan Shetty: The Foo Fighters Rickrolled the Westboro Baptist Church and It Was Beautiful Slate. 23.8.2015. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Nirvana
Studioalbumit
Livealbumit
Kokoelmat
EP:t
Singlet
Video- ja box set -julkaisut
Muuta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dave_Grohl&oldid=23671161”