Instrumentaali

Tämä artikkeli käsittelee sijamuotoa. Instrumentaalimusiikkia käsittelee artikkeli soitinmusiikki.

Instrumentaali on joidenkin kielten kieliopeissa sijamuoto, jolla ilmaistaan konkreettista tai abstraktia toiminnan välinettä.^[1]

Joissakin sijakieliopin kuvausmalleissa instrumentaaliksi voidaan nimittää tällaisen välineen tai toimintaan vaikuttavan elottoman voiman tai olion syväsijaa tai semanttista roolia (esim. pallo särki ikkunan).^[2]

Instrumentaalisija maailman kielissä

Instrumentaalisijat eivät ole maailman kielissä kovin tavallisia. Useissa kielissä välinettä ilmaistaan muilla keinoilla, kuten esimerkiksi adpositiorakenteella (esim. englannin prepositiolla with: hit with a hammer ’lyödä vasaralla’), verbirakenteen tai verbinmuodostuksen avulla (esim. englannin verbi hammer, suomen vasaroida ’käyttää vasaraa’) tai muilla sanastollisilla ratkaisuilla (esim. potkaista ’käyttää jalkaa välineenä’).^[1]

Kielessä ei myöskään välttämättä ole erillistä instrumentaalisijaa pelkästään välineen ilmaisemiseen, vaan instrumentaalisuutta ilmaisevalla sijalla (tai muulla rakenteella) on hyvin usein muitakin tehtäviä: se voi ilmaista agenttia, sijaintia, syytä, ajankohtaa tms.^[1] Esimerkiksi suomessa adessiivi ilmaisee välineen lisäksi (lyödä vasaralla) myös sijaintia (vasara on pöydällä) ja omistusta (minulla on vasara). Useissa Euroopan kielissä (mutta harvemmin Euroopan ulkopuolella) instrumentaalin merkitsimet kattavat myös komitatiivin (seuralaisen tai mukana olijan ilmaisimen) merkitykset.^[3] Myös viron komitatiivilla ja unkarin instrumentaali-komitatiiviksi nimitetyllä sijalla on nämä molemmat tehtävät, kuten näkyy viron esimerkeistä: ma söön jäätist lusikaga ’syön jäätelöä lusikalla’ (instrumentaali), ma söön jäätist oma sõbraga ’syön jäätelöä ystäväni kanssa’ (komitatiivi).^[4]

Instrumentaalimuodot saattavat kiteytyä adverbeiksi: esimerkiksi englannin why ’miksi’ on alun perin ’mikä’-kysymyspronominin instrumentaalimuoto.^[1]

Instrumentaaliksi nimitetty sijamuoto esiintyy ainakin muinaisenglannissa, georgiassa, sanskritissa, tamilissa sekä useissa balttilaisissa ja slaavilaisissa kielissä.

Instrumentaali uralilaisissa kielissä

Uralilaisissa kielissä pelkästään välinettä tms. ilmaisevat sijat eivät ole kovin yleisiä, tai niillä on jokin toinen nimitys (suomessa instruktiivi). Instrumentaaliksi nimitetty sija esiintyy permiläisissä kielissä (komi ja udmurtti), missä se ilmeisesti on alkuaan merkitykseltään eriytynyt lokatiivisijan (inessiivi) variantti. Komin kielessä instrumentaalin rinnalla on erillinen komitatiivi.^[5] Sitä vastoin selkupin kielessä instrumentaali – samoin kuin viron komitatiivi ja unkarin instrumentaali-komitatiivi – ilmaisee sekä välinettä että tapahtumassa mukana tai toimijan seurana olijaa.^[6]

Liivin kielessä komitatiivi (joka, samoin kuin virossa, ilmaisee myös välinettä) ja translatiivi ovat sulautuneet yhteen. Tätä sijaa nimitetään uudemmissa liivin kieliopeissa instrumentaaliksi.^[7]

Instrumentaali indoeurooppalaisissa kielissä

Indoeurooppalaiseen kantakieleen voidaan rekonstruoida ainakin kahdeksan sijaa, joista välinettä ilmaiseva instrumentaali oli yksi.^[8] Indoeurooppalaisen kantakielen tytärhaaroista instrumentaali säilyi esimerkiksi indoiranilaisissa, balttilaisissa ja slaavilaisissa kielissä. Germaanisissa kielissä sen käyttö oli jo varhain hyvin rajallista.^[9]

Instrumentaali slaavilaisissa kielissä

Tšekissä instrumentaalilla ilmaistaan välinettä: píšu perem ’kirjoitan kynällä’, jedu autem ’menen autolla’. Instrumentaalia käytetään myös tiettyjen prepositioiden kanssa: jedu s tebou ’menen sinun kanssasi’, jedu mezi autem a lampou ’menen auton ja lampun välistä’. Yksinään instrumentaali voi ilmaista liikeverbin yhteydessä väylää: projel městem (~ projel skrz město) ’hän ajoi kaupungin läpi’.^lähde?

Venäjässä instrumentaalia käytetään tiettyjen paikkaa tai sijaintia ilmaisevien prepositioiden kanssa: с(o) [s(o)] ’kanssa’, за [za] ’takana’, под [pod] ’alla’, над [nad] ’yllä’, перед [pered] ’edessä’, между [meždu] ’välissä’. Yksinään se voi ilmaista välinettä (Я написал письмо пером ’Kirjoitin kirjeen kynällä’) sekä erityisesti subjektittoman tai passiivilauseen agenttia (Ветером сорвало крышу ’tuuli vei katon’, Книга написана мною ’kirja on minun kirjoittamani’). Instrumentaali voi ilmaista liikeverbien yhteydessä väylää (Они шли лесом ’He kulkivat metsän kautta’), ja sitä käytetään joissakin ajanilmauksissa (утром ’aamulla’). Instrumentaali voi suomen essiivin tapaan korostaa tilan tai roolin ehdollisuutta tai väliaikaisuutta: Я работаю переводчиком ’työskentelen kääntäjänä’. Tiettyjen verbien, erityisesti refleksiiviverbien yhteydessä instrumentaali on rektiosija.^lähde?

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d Heiko Narrog: ”Varieties of Instrumental”, The Oxford Handbook of Case, s. 593–600. Oxford University Press, 18.9.2012. ISBN 978-0-19-920647-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 28.5.2025. (englanniksi)
↑ Kielitiede:instrumentaali – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 28.5.2025.
↑ Thomas Stolz, Cornelia Stroh, Aina Urdze: ”Varieties of Comitative”, The Oxford Handbook of Case, s. 601–608. Oxford University Press, 18.9.2012. ISBN 978-0-19-920647-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 28.5.2025. (englanniksi)
↑ Seppo Kittilä, Johanna Laakso, Jussi Ylikoski: ”Case”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 879–893. Oxford University PressOxford, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 28.5.2025. (englanniksi)
↑ Raija Bartens: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 84. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2000. ISBN 978-952-5150-55-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 29.5.2025.
↑ Olga Kazakevič: ”Selkup”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 777–816. Oxford University PressOxford, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 29.5.2025. (englanniksi)
↑ 3.2. Gramatik / Grammar – Livonian sisu.ut.ee. Viitattu 29.5.2025.
↑ Benjamin W. Fortson IV: Indo-European Language and Culture: An Introduction, s. 102. Blackwell, 2004. Teoksen verkkoversio Viitattu 29.5.2025.
↑ Fortson 2004: 304

Katso myös

[:0-1] Heiko Narrog: ”Varieties of Instrumental”, The Oxford Handbook of Case, s. 593–600. Oxford University Press, 18.9.2012. ISBN 978-0-19-920647-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 28.5.2025. (englanniksi)

[2] Kielitiede:instrumentaali – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 28.5.2025.

[3] Thomas Stolz, Cornelia Stroh, Aina Urdze: ”Varieties of Comitative”, The Oxford Handbook of Case, s. 601–608. Oxford University Press, 18.9.2012. ISBN 978-0-19-920647-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 28.5.2025. (englanniksi)

[4] Seppo Kittilä, Johanna Laakso, Jussi Ylikoski: ”Case”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 879–893. Oxford University PressOxford, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 28.5.2025. (englanniksi)

[5] Raija Bartens: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 84. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2000. ISBN 978-952-5150-55-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 29.5.2025.

[6] Olga Kazakevič: ”Selkup”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 777–816. Oxford University PressOxford, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 29.5.2025. (englanniksi)

[7] 3.2. Gramatik / Grammar – Livonian sisu.ut.ee. Viitattu 29.5.2025.

[8] Benjamin W. Fortson IV: Indo-European Language and Culture: An Introduction, s. 102. Blackwell, 2004. Teoksen verkkoversio Viitattu 29.5.2025.

[9] Fortson 2004: 304

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]